TEFLON LEVY (PTFE)

PTFE eli polytetrafluorieteeni tunnetaan paremmin kauppanimellä Teflon. PTFE ei ole perinteinen kestomuovi - se on paremminkin termoelasti, sillä pitkät molekyyliketjut estävät materiaalin plastisoitumisen kuumennettaessa. Tämä ominaisuus estää PTFE:n käsittelyn kestomuovina, toisin sanoen ruisku- ja suulakepuristaminen ei ole mahdollista. PTFE:tä käytetään, kun tarvitaan erittäin lämmönkestävää ja kemiallisesti kestävää materiaalia. Kun nämä ominaisuudet yhdistetään liukuominaisuuteen sekä pieneen kitkakertoimeen, on selvää että materiaali soveltuu hyvin holkeiksi, tiivisteiksi, kalvoiksi ja liukuelementeiksi. Lisäksi PTFE:tä käytetään, sen sähköisten ja eristävien ominaisuuksiensa sekä lämmönkestävyytensä ja pitkäikäisyytensä ansiosta, kohteissa joissa muut materiaalit eivät kestäisi pitkään.

PTFE on tunnettu seuraavista ominaispiirteistään:

• Lähes kaikki kemikaalit kattava kemiallinen kestävyys
• Säilyttää hyvin muotonsa myös erittäin korkeissa lämpötiloissa
• Huono tarttuvuus (adheesio) sekä pieni kitkakerroin
• Erinomaiset lähes ylivoimaiset sähköiset ominaisuudet sekä eristyskyky
• Jännityskorroosion kestävyys
• Säänkestävä (UV-säteily)

Merkittävimpiä käyttörajoituksia:

• Kuluminen
• Alhainen mekaaninen kestävyys
• Kylmäviruminen

Mekaaniset ominaisuudet:

PTFE:n huono jäykkyys ja muotostabiliteetti alhaisissa lämpötiloissa aiheuttavat sen, että vahvistamattomana materiaali kestää vain hyvin alhaista staattista kuormitusta. Käyttämällä metallisia tukirakenteita voidaan kylmävirumista rajoittaa. Materiaalin erinomaista liukuominaisuutta voidaan hyödyntää voitelemattomissa laakereissa sekä erilaisissa liukupinnoissa. Erilaisten seosaineiden avulla voidaan parantaa PTFE:n mekaanisia ominaisuuksia, mutta silloin joku muu ominaisuus yleensä kärsii.

Lämpöominaisuudet:

Hyvän lämmönkestävyytensä ansiosta PTFE:tä voidaan käyttää pitkäaikaisesti -270 - +260°C:ssa. PTFE säilyttää elastisuutensa myös alhaisissa lämpötiloissa. Maksimi ja minimi käyttölämpötilarajat voidaan ylittää hetkellisesti ilman ongelmia. Yli 300°C:n lämpötiloissa tulee varoa molekyylirakenteen hajoamisesta aiheutuvaa vaarallisten fluoriyhdisteiden  vapautumista.